Kuvaaja: Rawpixel, Pixabay
Ihmiset alkavat puolustaa ihmisoikeuksia hyvin erilaisista lähtökohdista. Yhdestä tulee ihmisoikeuspuolustaja omien kokemusten kautta, toiselle ihmisoikeuksien puolustaminen on vakaumuksellinen elämäntehtävä.
Juristi, joka puolustaa asiakkaansa oikeutta päättää itse siitä, miten pukeutuu. Vapaaehtoisryhmä, joka jakaa vettä ja elintarvikkeita aavikon läpi kulkeville pakolaisille ja siirtolaisille. Yhteisö, joka yrittää estää asuinalueensa muuttumisen elinkelvottomaksi. Nainen, joka kertoo julkisesti itseensä kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Äiti, joka haluaa lapsensa tappajat vastuuseen teostaan.
He ovat kokeneet tai nähneet epäoikeudenmukaisuutta ja päättäneet taistella sitä vastaan; he eivät ole suostuneet todistamaan ihmisarvon polkemista puuttumatta siihen.
He ovat myös tienneet, että heillä, heidän läheisillään ja kaikilla heidän kohtaamillaan ihmisillä on perustavanlaatuisia oikeuksia, joita kukaan ei voi ottaa pois: ihmisoikeudet, jotka kuuluvat jokaiselle syntymästä lähtien. Oikeus elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen, oikeus ilmaisunvapauteen, oikeus riittävään toimeentuloon, koulutukseen ja ravintoon sekä oikeus elää vapaana syrjinnästä ovat esimerkkejä ihmisoikeuksista, jotka toteutuessaan tekevät meidän kaikkien elämästä joka päivä ihmisarvoista ja toiveikasta.
Ihmisoikeuksien puolustaminen on itsessään oikeus
Ihmisoikeuspuolustajaksi luetaan kuka tahansa ihminen, joka puolustaa rauhanomaisesti ihmisoikeuksien toteutumista tai vastustaa ihmisoikeusloukkauksia. Ihmisoikeuksien puolustaminen on itsessään oikeus, joka on kirjattu vuonna 1998 hyväksyttyyn YK:n ihmisoikeuspuolustajia koskevaan julistukseen. Julistus myös velvoittaa valtioita suojelemaan ihmisoikeuspuolustajia.
Oikeus puolustaa ihmisoikeuksia on kuitenkin uhattuna kaikkialla maailmassa. Viime vuosina ihmisoikeuksien puolustamisesta on tullut yhä vaikeampaa ja monille myös yhä vaarallisempaa: vuonna 2016 työnsä takia tapettiin 281 ihmisoikeuspuolustajaa, vuonna 2018 luku oli 321. Ihmisoikeuksien merkitystä kyseenalaistetaan ja vihaa lietsova retoriikka on yhä julkisempaa ja laajempaa. Vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja eri tavoin yhteiskunnan marginaalissa elävien ihmisryhmien syyllistäminen ja leimaaminen on poliittisille johtajille helppo keino vahvistaa omaa valtaansa. Näiden ryhmien oikeuksia suojelevat ihmisoikeuspuolustajat ovat erityisessä vaarassa kaikkialla, missä vihapuheelle ja leimaamiselle annetaan tilaa.
Ihmisoikeuspuolustajat vastustavat eriarvoisuutta
Ihmisoikeuspuolustajat vastustavat epäoikeudenmukaisia lakeja ja käytäntöjä, jotka sortavat ihmisoikeuksia ja asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan. Autoritaarisissa maissa ihmisoikeuspuolustajilla on vastassaan hallinnon mielivalta ja usein myös poliittisesti epäitsenäinen oikeusjärjestelmä, joka tulkitsee lakeja hallitukselle sopivalla tavalla.
Iranilainen ihmisoikeuspuolustaja Nasrin Sotoudeh on asianajaja, joka on työkseen puolustanut esimerkiksi Iranin patriarkaalista järjestelmää kyseenalaistavia naisaktivisteja. Monet huivipakkoa vastustavat naiset ovat osoittaneet mieltään ottamalla huivin pois päästään julkisella paikalla. Naisia, jotka ovat halunneet vain päättää itse pukeutumisestaan, on pidetty vankilassa, kidutettu ja pahoinpidelty, ja uhattu pitkillä vankilatuomioilla ”turmelukseen ja prostituutioon yllyttämisestä”.
Nasrin Sotoudeh on onnistunut puolustamaan heitä ja auttanut heitä vapauteen luovimalla Iranin monimutkaisessa oikeusjärjestelmässä. Hän on valanut toivoa ihmisiin, jotka ovat olleet heikoimmillaan, väkivaltaisen koneiston armoilla. Hän on kuitenkin joutunut maksamaan kalliin hinnan ihmisoikeustyöstään: Nasrin Sotoudeh pidätettiin kesäkuussa 2018 ja maaliskuussa 2019 hänet tuomittiin 38 vuoden vankeuteen.
Elämän ja elinalueen suojeleminen ei ole rikos
Pakolaisten ja siirtolaisten auttaminen on monissa maissa tehty rangaistavaksi. Yksinkertaiset solidaarisuuden osoitukset tai pakolaisiin ja siirtolaisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkausten dokumentointi ja julkistaminen ovat eri maissa johtaneet syytteisiin aktivisteja vastaan. Scott Warren, maantieteilijä ja aktivisti pienestä rajakaupungista Arizonassa, sai syytteet ihmissalakuljetuksesta tarjottuaan vettä, ruokaa ja lepopaikan Meksikon ja Arizonan aavikon kautta Yhdysvaltoihin pyrkiville siirtolaisille. Siirtolaisten avustamista koskevien lakien tulkinnat ovat kiristyneet samalla, kun Yhdysvallat on pyrkinyt sulkemaan rajojaan presidentti Trumpin johdolla. Onneksi Scott Warren vapautettiin syytteistä 20.11.2019 järjestetyssä oikeudenkäynnissä.
Amazonin alueella elää alkuperäiskansoja, jotka yrittävät suojella elämäntapaansa ja sademetsää, joka tarjoaa heille elämän edellytykset. Ecuadorissa alkuperäiskansoihin kuuluvat naisaktivistit ovat muodostaneet Amazonin naiset -kollektiivin yhdistääkseen voimansa alueen luonnonvaroja hamuavia ja ympäristöä tuhoavia kaivos- ja öljyteollisuusyhtiöitä vastaan. Useita aktivisteja on uhkailtu ja peloteltu, mutta viranomaiset eivät ole tutkineet heihin kohdistuneita hyökkäyksiä.
Hiljaisuuden ja rankaisemattomaadun kulttuurit haasteena
Egyptiläinen demokratia-aktivisti ja ihmisoikeuspuolustaja Amal Fathy julkaisi Facebookissa videon, jossa hän jakoi kokemuksensa seksuaalisesta häirinnästä korostaen ilmiön yleisyyttä Egyptissä; YK:n tutkimuksen mukaan yli 99 prosenttia egyptiläisistä naisista on kokenut seksuaalista häirintää. Samalla hän kritisoi hallitusta, joka on epäonnistunut naisten suojelemisessa. Hän arvosteli hallitusta myös ihmisoikeuksien ja julkisten palvelujen rapauttamisesta sekä sosioekonomisen tilanteen huonontumisesta. Videon julkaisemisen jälkeen poliisi teki ratsian Amalin kotiin ja vei hänet, hänen miehensä ja heidän kolmivuotiaan poikansa poliisiasemalle. Amal Fathy tuomittiin kahden vuoden vankeuteen ”väärän tiedon levittämisestä”.
Suomalaisen Eve Jaakkolan taistelu oikeuden saamiseksi alkoi huhtikuussa 2010 kun hänen poikansa, ihmisoikeusaktivisti Jyri Jaakkola ja meksikolainen ihmisoikeuspuolustaja Bety Cariño kuolivat Oaxacassa Meksikossa aseellisen Ubisort-ryhmän hyökkäyksessä humanitaarista saattuetta vastaan. Autokaravaani oli matkalla piiritettyyn triqui-alkuperäiskansan kylään, kun se joutui väijytykseen. Vaikka hyökkäyksellä oli monta todistajaa ja tapahtumien kulusta tiedetään paljon, näyttää siltä, että vain osa hyökkääjistä lopulta saadaan tuomittua. Oikeustaistelun kuluessa Eve Jaakkola tutustui Meksikon ihmisoikeustilanteeseen ja meksikolaisiin ihmisoikeuspuolustajiin, ja kävi selväksi, että oikeuden vaatiminen Jyrille tarkoitti samalla Meksikossa vallitsevan rankaisemattomuuden murtamista; vain hyvin pieni osa ihmisoikeuspuolustajien murhista tutkitaan ja viedään oikeuteen, mikä ruokkii entisestään ihmisoikeuspuolustajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Työllä Jyrin ja Betyn murhien selvittämiseksi on merkitystä kaikkien meksikolaisten aktivistien turvallisuudelle.
Ihmisoikeudet tarvitsevat puolustajia
Ihmisoikeuspuolustajat toimivat erilaisissa ympäristöissä, erilaisilla tavoilla ja erilaisista lähtökohdista. Heitä kaikkia kuitenkin yhdistää usko siihen, että rauhanomainen työ ihmisoikeuksien edistämiseksi voi muuttaa yhteiskuntia tasa-arvoisemmiksi, turvallisemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi. Ihmisoikeuksien puolustaminen on tehokkainta vastalääkettä itsekkyyden ajamalle demonisaatiolle ja epäinhimillistämiselle. Ihmisoikeudet eivät ole missään itsestäänselvyys, vaan ne tarvitsevat puolustajiaan, kaikkialla.
Anu Tuukkanen
Asiantuntija, ihmisoikeuspuolustajat
Amnesty International Suomen osasto
www.amnesty.fi