Tiesitkö että USA:n armeija tukee ja hyväksyy levitykseen amerikkalaisia sotaelokuvia? On tosiasia, että useimmat Hollywoodissa toisen maailman sodan jälkeen tehdyt sotaelokuvat ovat saaneet suoraa tukea Yhdysvaltojen armeijalta. Näiden filmien joukossa on esimerkiksi sellaisia tunnettuja filmejä kuten Top Gun (1986), Saving Private Ryan (1998), Pearl Harbor (2001), ), Black Hawk Down (2001), Windtalkers (2002), We were soldiers (2002), Zero Dark Thirty (2012) ja monia muita.
Jo monen vuoden ajan Yhdysvaltojen puolustusministeriöllä Pentagonilla on ollut oma osasto elokuvia varten. Osastoa kutsutaan Film Liaison Officeksi. Osasto, joka käsittää yhden kokonaisen kerroksen eräässä pilvenpiirtäjässä Los Angelesin keskustassa, vastaa kontakteista Pentagonin ja Hollywoodin elokuvateollisuuden välillä. Osaston tehtävänä on lukea läpi amerikkalaisten sotaelokuvien käsikirjoituksia ja päättää voiko armeija tukea suunniteltuja filmejä vai ei. Päätös filmin tukemisesta tehdään puolustusministeriössä Washingtonissa.
Elokuvatuottajien ja Pentagonin välisessä sopimuksessa on määritelty, että elokuvaprojektin tulee tukea armeijaa rekrytoinnissa ja henkilökunnan palkkaamisessa. Elokuvatuottajien tulee myös suostua yhteistyöhön armeijan kanssa koko projektin ajan, kunnes filmi on valmis. Ennen kuin elokuva menee julkiseen levitykseen armeijan edustajille järjestetään erityisiä ennakkonäytöksiä.
Kiillotettu kuva armeijasta
Armeijaa kiinnostavat sellaiset elokuvat jotka antavat siitä sympaattisen ja positiivisen kuvan, käsiteltiin filmissä sitten jalkaväkeä, merijalkaväkeä tai ilmavoimia. Elokuvat jotka jollain tavoin kritisoivat armeijaa, probelmatisoivat sodankäyntiä tai esittävät sotilaat jonain muuna kuin pehmoisinä ja herrasmiehinä eivät tavallisesti saa tukea.
Syyt siihen miksi monet elokuvatuottajat hakevat tukea armeijalta ovat usein taloudellisia. Armeija voi myös lainata kaikkea elokuvaan tarvittavaa, esimerkiksi armeijan ajoneuvoja, panssarivaunuja, hävittäjiä ja lentotukialuksia, ja jopa sotilaita sodankäynnin simuloimiseksi. Tämän lisäksi elokuvatuottajat saattavat päästä armeijan tukikohtiin, missä voidaan sekä filmata että saada tietoa aseista ja sodan käynnistä. Yksi esimerkki näistä eduista on se, että lentoon nousevan hävittäjän kuvaaminen on ilmaista, mutta ilmassa oleva hävittäjä maksaa 16 000 dollaria tunnissa.
Mitä armeija sitten haluaa vastineeksi? Käytännössä Pentagon lukee filmin käsikirjoituksen, tekee muutoksia ja korjauksia ja asettaa ehtoja. Osa muutoksista kohdistuu asetyyppeihin, kun taas toisia tehdään enemmän propaganda tarkoituksessa. Pentagonin toiminta vaikuttaa usein elokuvan tapahtumiin. Tuottajien on pakko hyväksyä tämä tai muuten he saavat etsiä elokuvalle tukea muualta. Pentagon esimerkiksi vaati että yhden amerikkalaisen sotilaan nimi, joka esiintyi Black Hawk Down –elokuvassa, muutettaisiin koska hänet filmin kuvaamien tapahtumien jälkeen tuomittiin raiskauksesta. Tämän lisäksi filmistä poistettiin tärkeitä kohtauksia jotka kuvasivat sitä, kuinka yksi sotilaista toimi oma-aloitteisesti ja kuinka kaksi armeijan yksikköä joutui keskinäiseen konfliktiin. Pentagonin filmien tarkastusosaston esimiehen Phil Strubin mielestä tällaista ei koskaan tapahtuisi, eikä myöskään ole koskaan tapahtunut, todellisuudessa. Yhdysvaltojen armeija neuvotteli Somalian hallituksen kanssa, jotta elokuva saatiin kuvattua paikan päällä, Tämä mahdollisti kuvausryhmälle ja armeijalle sen, että he saattoivat tuoda mukanaan noin sata sotilasta ja Black Hawk -helikoptereita.
Kriittiset filmit
On kuitenkin olemassa myös sellaisia filmejä joita armeija ei tue. Nämä filmit probelmatisoivat sodan, ovat kriittisiä armeijaa kohtaa tai näyttävät että sotilaat eivät aina noudata käskyjä, että he syyllistyvät sotarikoksiin tai että he eivät jotenkin muuten täytä esimerkillisen sotilaan kriteereitä. Traumatisoituneet sotaveteraanit eivät myöskään kuulu Pentagonin lempiteemoihin.
Tom Hanksin esittämän Forest Gump -elokuvan päähenkilön katsottiin olevan aivan liian sekava vastatakseen kuvaa hyvästä ja tehokkaasta sotilaasta. Thin Red Line –elokuvassa taas esiintyi sotilaita jotka kyseenalaistivat sodan. Oliver Stonen osittain omaelämäkerrallisessa filmissä taas Platoon esiintyy turhatutuneita sotilaita, jotka riitelevät keskenään ja ovat väkivaltaisia vietnamilaisia siviilejä kohtaan. Ilman armeijan tukea ohjaajalta vei kymmenen vuotta järjestää elokuvan rahoitus.
Uskolliset elokuvatuottajat
Jotta lopputuloksista tulisi toivotunlaisia, armeija työskentelee mieluiten sellaisten elokuvatuottajien ja filmiyhtiöiden kanssa joihin se voi luottaa. Näihin kuuluvat esimerkiksi Jerry Bruckheimer, Steven Spielberg ja Tom Clancyn kirjoja filmatisoinut Paramount-yhtiö. Yhteistyö voi kuitenkin ottaa myös muita muotoja. Jerry Bruckheimer myi idean Profiles from the front line tv-sarjasta Pentagonille. Profilesoli tosi-tv-show amerikkalaisista sotilaista Afganistanin sodassa ja presidentti George W. Bushin 11. syyskuuta 2001 jälkeen lanseeraaman ”terrorin vastaisen sodan” suora sivutuote. Profiles-sarjan kuvausryhmästä tuli käytännössä Pentagonin väkeä, sillä he lupasivat etteivät esittäisi sotaa armeijalle epäsuotuisasta näkökulmasta. Sotaan kriittisesti suhtautuvien journalistien työn tekemisen paikan päällä armeija sitä vastoin kielsi. Sarjan tekeminen antoi myös armeijalle idean niin kutsutuista ”imbedded journalists:eista”, jotka Irakin sodan aikana seurasivat sotilasyksikköjen mukana taistelualueille. Profiles-sarjan tuottajasta tuli siis tavallaan Pentagonin oma elokuvantekijä.
Tietokonesimuloidut sodat
Tiesitkö että kun tietokonepelien valmistajat antavat käyttöön uusimmat pelikonsolinsa, he vastavuoroisesti saavat tietoja uusimmista Yhdysvaltojen armeijan käyttämistä aseista? Pentagonin oma luovan teknologian instituutti (ICT) Los Angelesissa pyrkii kehittämään uusia metodeja ja tekniikoita harjoittaakseen sotilaita sodankäyntiä varten. Instituuttia johtaa Richard Lindheim joka aiemmin oli erikoistehosteista vastaava johtaja Paramount-elokuvastudiolla. Lindheim on yksi Hollywoodin suurista toimijoista. Hänen johtamassaan instituutissa kehitetään teknologiaa sodan simulointia varten ja sitä käytetään Yhdysvaltojen armeijan sotilaiden koulutukseen.
Yksi tämän päivän teknologisen sodankäynnin trendeistä on se, että elokuvien ja pelien ja sodan ja todellisuuden välinen kuilu on muuttumassa yhä vaikeammin hahmotettavaksi. Syyskuussa 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen, instituutti järjesti yhteisen kokouksen sotilaallisille päättäjille ja Hollywoodin 3D-filmiteknologian luojille. Kokous käsitteli suurimpia Yhdysvaltoihin kohdistuvia uhkia. Kun yhtä kokoukseen osallistujaa McGyver tv-sarjan käsikirjoittajaa David Engelbachia haastateltiin, hän ei kertonut mitään kokouksessa tehdyistä päätöksistä, vaikkei kukaan suoranaisesti ollut kieltänyt häntä kommentoimasta kokouksen sisältöä. Engelbachin hiljaisuus on yksi esimerkki itsesensuurista, joka vaikuttaa moneen filmintekijään ja käsikirjoittajaan. Sen sijaan että he antaisivat Pentagonin käydä punakynän kanssa läpi lähetetyn käsikirjoituksen, he päättävät itse aikaisessa vaiheessa olla nostamatta esiin sellaisia asioita, jotka voisivat armeijan näkökulmasta olla kiistanalaisia, mutta jotka suuren yleisön olisi hyvä tietää.
Useissa tietokonepeleissä vilahtelee myös sota uskontojen ja kulttuurien välillä. Vihollinen esitetään usein muslimina tai al-Qaidan taistelijana. Taustalla olevat kuvat muistuttavat maisemia Afganistanista tai Irakista.
Lapset ja nuoret Pentagonin kohderyhmänä
Ei ole ollenkaan tavatonta, että armeija käyttää elokuvia ja nykyään myös tietokonepelejä sotilaiden ja henkilökunnan rekrytoimiseen. Yksi tunnettu esimerkki on Top Gun -elokuva (1986) jossa Tom Cruise näytteli pääosaa. Kun filmiä esitettiin elokuvateattereissa, armeija oli rakentanut rekrytointipisteitä teattereiden ulkopuolelle. Uusien rekrytoitujen määrä kasvoi räjähdysmäisesti ennen näkemättömällä tavalla. Sellaiset tietokonepelit kuin American Army eivät lainkaan salaa sitä mihin ne pyrkivät. Tämän voi ymmärtää jo pelin nimestä.
Voidaan tietenkin ajatella että aikuisten ihmisten tulisi pystyä näkemään elokuvien ja pelien sotilaallisen sanoman läpi. Lasten kanssa asia on eri. Kirjan Operation Hollywood: How the Pentagon Shapes and Censors the Movies kirjoittaja David L. Robb toteaa, että Pentagon suuntaa sanomansa myös lapsille ja on onnistunut sisällyttämään kertomuksia joissa on sotilaallisia aiheita lasten ohjelmiin. Armeija on saanut lainvoimaisen oikeuden rekrytoida nuoria koulun (high school) omalla alueella. Myös pienet lapset ovat armeijan tärkeä kohderyhmä. Heitä pyritään tavoittamaan sotaleikkikaluilla, väkivallan inspiroimilla kuvilla ja tietokonepeleillä.
Sota mediassa
Tiesitkö että raportointia Irakin sodasta hyvin pitkälle kontrolloitiin Pentagonin toimesta? Tällä tavoin armeija pystyi välttämään niin kutsutun Vietnam-efektin, mikä tarkoittaisi sitä että kansalaiset rupeaisivat osoittamaan mieltään sotaa vastaan. Armeija antoi eläkkeellä olevien upseerien osallistua haastatteluihin tv-kanavien uutislähetyksissä puolueettomina asiantuntijoina. Tosiasiassa he olivat saaneet selkeät ohjeet siitä, mitä heidän tulisi kertoa. Journalistit jotka matkustivat Irakin sodan aikana Yhdysvaltojen armeijan kanssa saivat tyytyä, ja tyytyivät, kertomaan paikallisista kahakoista, eri asetyypeistä ja haastattelivat sotilaita heidän kokemuksistaan. Näin suurin osa amerikkalaisista eli epävarmuudessa mitä tuli sodan todellisiin tapahtumiin ja siihen kuinka se kosketti irakilaista siviiliväestöä.
Kirjailija ja aiempi CIA:n agentti Robert Baer sanoo että liitto Hollywoodin ja Yhdysvaltojen hallituksen kanssa on juurtunut syvään. ”Onko liitto onnistunut, kyllä, se johti meidät sotaan. Yhteys eri tv-medioiden, Hollywoodin ja valkoisen talon ’disinformation officen’ välillä on vakuuttanut monta amerikkalaista siitä, että sota Irakissa oli sota terrorismia vastan. Tänään tiedämme ettei asia ollut näin. Mutta monelle amerikkalaiselle Hollywood on tärkeä tiedonlähde”, Baer sanoo.
Voidaan tietenkin väittää, että on tyhmää omaksua Hollywoodin rakentama myytti ”hyvästä sodasta”. Samalla olemme kuitenkin tietoisia siitä, että liikkuvalla kuvalla on suurempi läpilyöntivoima kuin kirjoitetulla sanalla, erityisesti sellaisena aikana jolloin yhä suurempi osa ihmisistä saa päivittäisen tietonsa kuvien välityksellä. Ja voidaan myös kysyä, että kuinka paljon sellaiset elokuvat kuin Tuntematon sotilasovat vaikuttaneet tavallisten suomalaisten näkemykseen talvisodasta? Propaganda toimii tunnetusti parhaiten, kun emme tiedä että se on propagandaa, esimerkiksi viihteen muodossa.
Jan Edström
Vastuuviikon ruotsinkielinen projektisihteeri