Teema uskonnonvapaudesta on aiheellinen tänä päivänä. Uskonnonvapaus on eräs yksilöihmisen tärkeimpiä asioita, se on tarve jonka tulee täyttyä. Ihminen kaipaa Jumalaa ja sen tähden hänen sydämensä ojentuu etsintään, joka muodostuu yksilön ja toisten samoin ajattelevien yhteisenä etsintänä.
Tänään kosketamme kristittyjen uskonnonvapautta tai vapaudettomuutta.
Lähdetään lapset kirkkoon! Jälkipolvemme vapaassa suomalaisessa yhteiskunnassa ei välttämättä ole innokas kirkkoon lähtijä. Elämä vapaassa yhteiskunnassa ilman pelkoa joutua vainotuksi, on muokannut monelle vähemmän tärkeäksi kristillisen elämän. Onko kristillisyydestämme tullut liian helppoa ja haasteetonta?
Yli 200 miljoonaa kristittyä elää yli 50 valtiossa, joissa rajoitetaan osittain tai kokonaan kristillisen uskon ilmaisua, uskon harjoittamista ja kristittyjen yhteistä kokoontumista.
Suurin rypäs näistä maista sijoittuu Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueille, sekä niin kutsuttuun ikkunaan 10/40.
Tavallista ovat väkivaltaiset hyökkäykset kristittyjä kohtaan, sekä ulkopuolisten että toisin uskovien omaisten taholta, pidätykset, kuulustelut, väkivaltaiset sellaiset, vankeus ja kuolema.
Vainot ja kristillisen uskon vapauden rajoittaminen yksilölle ja kristilliselle yhteisölle ovat jokapäiväistä elämää maissa joissa kristityt muodostavat vähemmistön. Kristittyjen vapautta ja ennen kaikkea heidän toimintansa vapautta kristillisissä merkeissä rajoittaa ja haavoittaa etniset, poliittiset ja toisen uskonnon harjoittajien usein jopa häikäilemätön ja väkivaltainen käyttäytyminen. Tästä huolimatta näiden maiden kristityt ovat valmiit maksamaan uskostaan kalliin hinnan.
Muutamia esimerkkejä:
Nigeriassa kuohuu joka vuosi. Maa jakautuu pohjoisessa asuvien muslimien ja etelässä asuvien kristittyjen kesken. Maata pyritään hallitsemaan kahden uskon edustajien voimin. Se ei ole ollut helppoa.
Viime vuoden maaliskuussa Josin kaupungin liepeillä tapahtui järkyttäviä asioita. Josin kaupunki jää juuri tuolle jakoalueelle pohjoisen ja etelän väliin. Eri lähteistä koottujen tietojen perusteella voidaan puhua sadoista kuolleista, jopa 500, joista suurin osa kristittyjä. Silminnäkijöiden mukaan suurin osa uhreista oli naisia ja lapsia ja heidät tapettiin viidakkoveitsillä. Mellakat alkoivat äärimuslimien vaatiessa suurempaa valtaa. Tilanne jatkuu edelleen jännittyneenä.
Pohjois-Koreassa pelkän Raamatun omistaminen on syy viedä omistaja vankileirille. Jos lisäksi selviää, että hän on kristitty, hänet yleisimmin teloitetaan. Eri pohjoiskorealaisten kristittyjen yhteistyöverkostojen avulla saatujen tietojen mukaan kristittyjä on vankileireillä n. 170 tuhatta.
Meidän tulee muistaa, että kristityt johtajat auttoivat Korean demokraattinen kansantasavallan ensimmäistä johtajaa Kim Il-sungia saamaan kansan suosion, kun hän aloitti poliittisen toimintansa Pohjois-Koreassa, Japanin antautuessa kommunistijoukoille. Kim- Il-sung eli lapsuutensa kristityn perheen lapsena. Kuitenkin hän loi valtiojärjestelmän joka ei hyväksy kristillistä uskoa ja -toimintaa.
Kiinan yli sata miljoonaa kristittyä jakautuvat kahteen joukkoon, rekisteröityneisiin Kolme Itse –kirkon seurakuntiin ja suurimmaksi osaksi rekisteröimättömiin kotiseurakuntiin.
Saamme raportteja jatkuvasti kristittyjen pidätyksistä, väkivaltaisista kuulusteluista, perusteettomista tuomioista, yksityisen omaisuuden riistosta valtiolle, sekä seurakuntatilojen hajottamisesta ja tuhoamisesta. Oikeudenkäynneistä evätään pois kristityt todistajat ja omaiset. Oikeudenkäynnit näyttävät olevan etukäteen kirjoitettuja näytelmiä.
Viime vuoden loppupuolella alkanut vaino rekisteröityneitä seurakuntia kohtaan on ollut yllätys, sillä tähän saakka viralliset, rekisteröityneet Kolme Itse -seurakunnat eivät ole kohdanneet samanlaista vainoa kuin rekisteröitymättömät seurakunnat.
Esimerkki:
Tinghussa, Jiangsun provinssissa viranomaisten toimesta tuhottiin 19.11.2010 kirkkorakennus. Kolme Itse -isänmaallisen liikkeen laillisesti rekisteröity Chengnan-kirkko tuhottiin paikallisten viranomaisten määräyksestä.
China Aid -järjestön johtaja Bob Fu sanoi tapahtumaan jälkeen: ”Vaikka hallituksen kaivinkoneet voivat tuhota kirkkorakennuksia, he eivät koskaan voi tuhota uskovien sydämissä ja sielussa olevaa uskoa.”
Intiassa elokuussa 2007 jouluna alkaneessa hindujen massiivisessa väkivaltaisessa liikehdinnässä, joka uusiutui elokuussa 2008, joutui kotinsa jättämään 70 tuhatta kristittyä.
Kodit poltettiin ja tuhottiin, paikalliset tiedot puhuvat yli 100 kuolleesta. Yli vuoden odottelun jälkeen kristityt palasivat kotinsa raunioille. Dramaattiset kertomukset väkivaltaisuudesta ja sen tuomasta ahdistuksesta heijastavat haastateltavien ihmisten kasvoilta väsymystä ja toivottomuutta.
Tämän vuoden maaliskuun alussa tulleiden raporttien mukaan äärihindut ovat hyökkäilleet pelkästään koya-heimoon kuuluvien kristittyjen kimppuun, Orissan syrjäisellä seudulla ainakin 15 kertaa viime joulukuun alun jälkeen. Tilanne on edelleen tulenarka maaseutualueilla.
Sisar Bandhana Nayak Intiasta Orissan osavaltiosta kertoi järkyttävästä tapahtumasta tämän vuoden maaliskuussa Stefanus-Lähetyksen edustajalle:
25.8.2008 Äärihindujen Kansallisen Isänmaallisuuden Järjestön miehiä saapui sisar Bandhanan kotikylään. Kristityt olivat kokoontuneet kirkkoon jumalanpalvelukseen. Hindufanaatikot heiluttivat veitsiään ja huusivat ”Hanumanin (Apinajumalan) kunniaksi me tapamme kristityt, ylistys Hanumanille”. He alkoivat rikkoa kirkkoa ja kristityt yrittivät paeta koteihinsa ja kuka minnekin.
Myöhemmin hindut hyökkäsivät sisar Bandhanan kotiin. Kotona olivat sisaren kaksi veljeä, hänen veljensä Bikramin vaimo ja 4-kuukauden ikäinen vauva. Kaikki sisällä olevat alkoivat heti rukoilla. Metelin yltyessä toinen veljistä pakeni piipun kautta. Naapurit alkoivat kutsua Bikramia ulos sanoen: ”Tule vaan, ei mitään hätää, sillä mehän olemme naapureitasi, ystäviäsi.” Bikramin juostessa ulos talosta hänen selkäänsä heitettiin keihäs ja hän kaatui. Välittömästi paikallaolijat alkoivat hakata häntä veitsillä jalkoihin. Lopulta he katkaisivat hänen kaulansa. Tämä kaikki tapahtui Bandhanan ja Bikramin vaimon silmien edessä. Hätääntyneenä naiset alkoivat juosta viidakkoon pakoon vauvan kanssa. Paetessaan Bandhana kertoi huutaneensa: ”Jumala me rakastamme Sinua ja Sinä rakastat meitä. Miksi näin käy, emme ymmärrä.”
Voisimme jatkaa kerrontaa kymmenistä maista ja siellä elävistä kristityistä, jotka ovat olleet, kuten Raamattu sanoo: ”liian hyviä tälle maailmalle”. (Hebr. 11:38)
70 prosenttia maailman väestöstä elää olosuhteissa joissa uskonnonvapautta rajoitetaan.
Yhtäkaikki ymmärrämme, että jokaiselle ihmiselle uskonnonvapaus on tärkeää, vapaus saada uskoa tavalla joka on henkilökohtaista ja myös kollektiivista. Elämän vaikeudet ja ihmisen sisällä oleva epätietoisuus luojasta ja Jumalasta saavat aikaan etsinnän, joka useimmiten muodostuu uskonnon harjoittamiseksi.
Me kristittyinä olemme kokeneet Jumalan ojennetun käden evankeliumin kautta. Jeesus Kristus on ojentanut haavoitetun kätensä, johon olemme saaneet tarttua. Olemme saaneet etsintäämme vastauksen. Se haastaa meitä toimimaan vainottujen kristittyjen auttamiseksi, samalla kun autamme myös muita joita ahdistetaan.
Miten toimimme?
Autamme vapaiden maiden kristittyinä vainottua Kristuksen seurakuntaa ja kirkkoa selviytymään vaikeuksien keskellä. Informoimme heidän tilanteestaan kansainvälisesti. Vetoamme päättäjiin vainottujen kristittyjen auttamiseksi, lähetämme apuamme konfliktialueille ja yksinkertaisesti tulemme ahdistetun vierelle kokemaan vainon tuomaa tuskaa. Autamme ihmisiä rakentamaan elämänsä menetysten jälkeen uudelleen.
Käytetyt esimerkit ovat vainotuista kristityistä jotka asuvat muualla kuin Suomessa. Mutta täälläkin rakkaassa pohjolassa monet ovat kokeneet syrjintää, pilkkaa ja jopa vainoa oman kristillisen uskonsa vuoksi, silloin kun usko on poikennut yleisestä käsityksestä.
Haluamme laittaa olkapäämme yhteisen taakan alle ja autamme kärsiviä ja vainottuja…
Vai teemmekö sen?
Tänään Jumala kysyy meiltä kuten kysyi Kainilta eräänä päivänä: "Missä on veljesi Aabel?" Kain vastasi: "En tiedä; olenko minä veljeni vartija?" (1. Moos. 4:9)
Mitä me vastaamme Jumalalle, joka kysyy meiltä haluammeko rientää vainottujen kristittyjen avuksi?
Juhani Huotari, lähetysjohtaja
Stefanus-Lähetys ry / Marttyyrien Ääni
Lähteet:
Stefanus-Lähetys ry
The Church of Nigeria (Anglican Communion)
The Voice of the Martyrs
China Aid
Open Doors